Maahanmuuttajien on omaksuttava suomalaisen yhteiskunnan perusarvot
Karjalan Maa–lehti (toiminut 1904–2011) on lopettanut toimintansa.
Maahanmuutosta käyty keskustelu on usein ääripäiden välistä kinaa, jossa asiallinen vuoropuhelu jää liian harvoin vaille tilaa. Viime aikoina kuultavat uhkaukset maahanmuuttopolitiikasta vastaavaa ministeri Astrid Thorsia kohtaan ovat olleet järkyttäviä ja tuomittavia esimerkkejä siitä, kuinka kauas vapaa sana voi oikaista. Demokraattisessa valtiossa mielipiteitä voi ja pitääkin vaihtaa vapaasti – ilman pelkoa henkilökohtaisesta kostosta.
On ymmärrettävää, että keskustelun ääripäitä varjostaa pelko väärinymmärryksestä ja leimautumisesta. Silti meidän on uskallettava kohdata maahanmuuton haasteet avoimesti ja rehellisesti, sillä päätökset vaikuttavat sekä nykyisten että tulevien sukupolvien elämään. Erityisesti muslimitaustaiset maahanmuuttajat ovat usein julkisen keskustelun kohteena – ja osin aiheesta: he kun tulevat yhteiskunnista, joissa demokratian, ihmisoikeuksien ja sananvapauden perusta on heikompi kuin Suomessa.
Suomalainen tasa-arvoajattelu, naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet sekä kaikille yhteinen kunnioitus lakeja kohtaan kuuluvat kestävälle yhteiskunnalle. Kun suuri joukko perinteisesti konservatiivisemmista islamilaisista yhteisöistä ei omaksu näitä arvoja nopeasti – tai näyttää vastustavan paikallista kulttuuria – se herättää vastareaktion. Moni kokee luonnollisena vaatimuksena sen, että Suomessa eletään “maan tavan” mukaan.
Sukupuolten tasa-arvo nousee keskusteluissa usein kärkeen. On mahdotonta hyväksyä naisten alistamista tai lapsiavioliittoja, ja kunnianimissä tehdyt rikokset ovat kauhistuttava esimerkki äärimmäisestä väkivallasta. Ruotsissa tehdyistä kunniamurhista on nähty traagisia todisteita siitä, että maahanmuuttajayhteisöissä saattaa säilyä kulttuurisia tapoja, jotka ovat selkeästi ristiriidassa pohjoismaisen oikeusvaltiorakenteen kanssa.
EU-tasolla kiistellään myös kasvojaan peittävän hunnun käytöstä. Uskonnonvapaus on perusoikeus, mutta onko täysin kasvot peittävän huntun salliminen liikaa pohjoismaisen tasa-arvon hengelle? Jotkut pelkäävät, että kielto johtaisi siihen, että konservatiivisimmat perheet rajoittavat naisten osallistumista julkiseen elämään entisestään.
Euroopan parlamentissa on nähty myös väkivaltaisia uhkauksia, kuten tanskalaisen pilapiirtäjän Kurt Westergaardin murhayritys ja italialaisparlamentaarikon Magdi Allamin turvamiesten saattue – molemmat osoituksia, että fundamentalistinen väkivalta ei katso rajoja. Näiden tapausten rinnalla herää kysymys: missä ovat ne muslimiveljet ja -siskot, jotka nousevat tuollaisia ääriliikkeiden uhkauksia vastaan?
Meidän on rakennettava rakentava ja kunnioittava keskustelu maahanmuutosta ja eurooppalaisista arvoista. Väestörakenteen muuttuessa – ennusteiden mukaan islamilainen enemmistö olisi Suomessakin jo vuonna 2055 – emme voi väistää kysymystä: millä arvopohjalla haluamme elää ja kasvaa tulevina vuosikymmeninä? On meidän kaikkien etu, että maahanmuuttajat omaksuvat demokratian, tasa-arvon ja sananvapauden perusperiaatteet. Samalla on muistettava, että avoin ja salliva yhteiskunta rakentuu molemminpuoliseen luottamukseen ja haluun löytää yhteiset pelisäännöt.
Karjalan Maa–lehti lopetti toimintansa vuonna 2011.