Piennartie – metsän uoma tienä ja työkaluna
Karjalan Maa, Torstai 17.3.2005, N:o 31
Metsäojituksista seurannut tulva- ja turvesuometsä tekee koneita vaativan kulkemisen mahdottomaksi – mutta piennartie, eli penkka- tai luomatie, on siihen helppo ja tehokas ratkaisu. Nämä traktori-, mönkijä- tai metsäkone-uraat syntyvät niin, että ojasta nostettu multa kasataan päälle – joskus apunaan lapiota tai pienkaivuria – ja tasaiseksi tiivistettynä syntyy metsän suuntaan kulkeva väylä ajoneuvoille.
Piennartien rakentaminen
Alkuun käytettiin ojankaivua, jossa lapiolla luotua maata ja kannot kasattiin kulkuuraa varten. Nykyään linjat muodostuvat kaivinkoneella: ensin pohja tehdään metsätähteistä ja sen jälkeen päälle kaivetaan multaa ojasta – kaikki tiivistetään tasaiseksi ja kantavaksi pinnaksi.
Käyttökelpoisuus ja rajat
Piennartiet toimivat kevät- ja talvikeleillä parhaiten – kesällä sula turvemaa ei kanna raskaita kuormia. Niitä käytetään puunkorjuussa ja metsänhoidossa, mutta myös peurat ja hirvet saattavat hyödyntää niitä ampumalinjoina. Talvella tiet tampataan, jotta kantavuus paranee jäätyessään.
Merkitys metsätaloudelle
Erityisesti 1960–1970–lukujen suo-ojitusalueilla piennarteet ovat korvaamattomia. Puunkorjuussa ne lyhentävät kuljetusmatkoja sadoilla metreillä, mikä laskee kuljetuskustannuksia ja nostaa puun kantohintaa metsänomistajalle. Piennartien rakentaminen onkin kustannustehokas tapa saada metsätuotteet liikkeelle – hintana on vain noin euroa per metri verrattuna kalliimpaan metsäautotiehen.
Piennartie on Suomessa yksinkertainen, käytännöllinen tapa löytää uusi reitti metsän halki, säästäen aikaa, rahaa ja luonnonvaroja.
Artikkeli on julkaistu Karjalan Maa -lehdessä 17.3.2005 ja osa maakunnallisen kulttuuriperinnön talteenottoa. Sivusto ei ole yhteydessä alkuperäiseen lehteen tai sen kustantajiin.